Uraani osa 5. Re- ja destocking

Tämä on yksi kriittisimpiä uraanin fundamenttikeissin paloja, mutta osoittautui erittäin vaikeaksi kirjoittaa auki. Toivon että punainen lanka kuitenkin löytyy.

Kulutus ei ole yhtä kuin kysyntä

Uraani ei ole kuten muut metallit. Sitä ostetaan inventaarioon, usein monien vuosien tarpeiksi ja sitä ostetaan pitkäaikaisilla sopimuksilla.

Joidenkin maiden, kuten Japanin tapauksessa jopa 10 vuoden inventaariot ovat normi. Eikä ihme. Tie uraanin louhinnasta rikastetuksi ja jalostetuksi polttoainesauvaksi kestää helposti 24kk. Reaktoreihin ladataan ”fuel load” joka vaihdetaan vain parin vuoden välein ja yleensä seuraava fuel load on jo valmiina inventaariossa.

Viimeiset vuodet globaali uraanin tuotanto on ollut ylijäämäinen.

Tilanne

Arvioisin kuitenkin että lähes koko ylijäämä on päätynyt Kiinan inventaarioihin, joiden koko ei tule tulevaisuudessa laskemaan vaan mieluummin entisestään nousemaan (käsittelen tätä aiemmassa tekstissäni Kiina ja ydinvoima).

Samaan aikaan, 2015 lähtien länsimaalaisten voimaloiden inventaariot ovat kutistuneet. Länsimaisilla voimaloilla inventaariot ovat 2-3v tasoa, eli hyvin lähellä aivan minimiä, huomioon ottaen polttoainesyklin pituus. Alentuneet inventaariot, yhdistettynä loppuviin pitkäaikaissopimuksiin luo kiinnostavan yhdistelmän ja ovat uraanikeissin katalyytti.

Polttoaineen ostajat eivät ole tyhmiä, mutta he ovat Fukushiman jälkeen eläneet maailmassa, missä on paljon spot-markkinoilla olevaa inventaariota ja pitkäaikaissopimusten päättyessä mahdollisuus uusia sopimukset carry tradereiden kanssa keskipitkinä*.

*Carry trade toimii karkeasti näin. Markkinoiden ulkopuoliset treidaajat näkivät tilanteen, jossa spot markkinoille dumpattiin uraania ja uraanin hinta vajosi. He alkoivat solmimaan, joskus täysin suojaamattomasti, keskipitkiä 2-3v sopimuksia voimaloiden kanssa, ostaen raaka-aineen suoraan spot-markkinoilta. Tämä oli täysin uusi ilmiö uraanimarkkinoille.

Voimaloille, joiden pitkäaikaissopimukset olivat päättymässä tämä mahdollisti suhteellisen edullisen uraanin hankinnan lyhyillä sopimuksilla. Carry trade toimii jos raaka-aine laskee ja sitä saa helposti spot-markkinoilta. Se kuihtuu jos spot-markkina kuivuu tai raaka-aineen hinta nousee.

Nyt spot markkinat ja carry trade ovat kuihtumassa.

Tilanteen muuttuminen tulee tulemaan tylynä yllätyksenä polttoaineen ostajille. 2006 polttoaineen ostajat arvioivat että 12kk päästä uraanin hinta olisi 35$/lb. Todellisuus olikin 135$/lb.

Destocking & restocking

Jos minulla on voimala, jossa on kolme 1GW reaktoria, tarvitsen minimissään 3Mlbs eli 2v inventaarioita. Tämä on dollareissa noin 120 miljoonaa inventaarioon sidottua pääomaa (40$/lb). Osa, jopa merkittävä osa tästä on kuitenkin jo reaktoriin ”tankattuja” polttoainesauvoja.

Voin pitää inventaariot minimissä jos polttoainesyklissä on riittävästi jalostuksessa olevaa polttoainetta, uraania voi helposti ostaa lisää ja jos minulla on paikallaan toimitussopimus, joka kattaa tarpeeni (ja luottamus että toimittaja voi tarvittaessa ostaa spot-markkinoilta vajeen, esim tuotanto-ongelma tilanteessa).

Konservatiivisuus ei kannata, sillä jos kantaisin 4 vuoden inventaarioita, joutuisin investoimaan 40$/lb uraanilla 120 miljoonaa dollaria lisää inventaarioihini. Tämä on se mentaliteetti, jonka USAlaiset ja Eurooppalaiset ovat omaksuneet.

Ja niinpä viimeiset vuodet voimalat ovat purkaneet inventaarioitaan (destocking).

Paradigman muuttuessa asiat voivat joskus kääntyä nopeasti. Näin kävi 2004-2007 kun voimalat edellisen sopimussyklin alkaessa päätyivät kilpailemaan toistensa kanssa sopimuksista.

Contracting vs uranium price

Markkinoille levisi pelko siitä ettei nykyinen tuotanto riitä ja ettei uutta tuotantoa saada tarpeeksi nopeasti linjoille. Voimalat eivät enää ostaneetkaan vain tarvitsemaansa uraania, vaan alkoivat kasvattamaan inventaarioitaan (restocking) ja ”yliostamaan”, jotta tapahtui mitä tapahtui polttoainetta riittäisi ainakin heille.

Uraanin ei olekaan koskaan ollut kulutus/ostot=1. Esimerkiksi 2010 ostot olivat 50% enemmän kuin kulutus!

Uranium contracting

Historia ei aina toista itseään, mutta se rimmaa. Tällä kertaa reaktoreita on rakenteilla 2 kertaa enemmän kuin viime syklin alkaessa. Uutta tuotantoa ei ole tulossa linjoille ja vaje on merkittävämpi kuin 2004.

2004 vs nyt

Kun sopimussykli alkaa ja kiihtyy 2021- näen restocking ilmiön toistuvan.

Äkkiä puskuri inventaario onkin välttämättömyys, sillä reaktorit eivät saa sammua. Vaikka tuo mainitsemani inventaarioihin sidottava summa on suuri, polttoaineen kustannus on mitätön osa sähkön hintaa.

Maailma myös tarvitsee uutta tuotantoa. Kaivoksen rakentaminen vie helposti >2 vuotta. Tämän jälkeen alkaa louhinta, jossa kestää aikansa. Tekniset ongelmat voivat lisätä helposti useita vuosia tämän päälle. Ja polttoainesykli tämän jälkeen vie vielä 18-24kk. Voimaloiden on pakko ostaa sopimuksia uusilta (ja care&maintenance) tuottajilta, mutta niiden täytyy myös huomioida se riski että toimitukset ovatkin useamman vuoden myöhässä.

Jos olen polttoaineen ostaja ja sopimukseni loppuu niinkin myöhään kuin 2026 en voi vain istua käsieni päällä paradigman muutoksen jälkeen. Minun täytyy alkaa solmimaan sopimuksia vuosia etukäteen enkä voi jättää kaikkea 1-2 tuottajan varaan ja ostaa vain minimi tarvettani. Joudun ostamaan ylimääräistä ja useasta eri lähteestä.

Re- ja destocking ilmiö on uraanikeissin elementti, jota on vaikea kvantifoida, enkä erityisen elegantisti sitä itsekään avannut. Se on kuitenkin erittäin tärkeä ja vaikutukseltaan uskomattoman suuri osa keissiä.

Uraanikeissi toimii minulle ilman ”yliostoja”. Ne ovat puhdasta ekstraa, mutta ekstraa joka tulee toteutumaan.

Ps. Aloin kirjoittamaan siitä, kuinka carry tade, UxC ja tietyt lainsäädännölliset seikat, kuten se ettei sektori analyyseissä koskaan saa puhua hinnoista, vääristää sektoria ja ovat luoneet poikkeuksellisen tilanteen, mutta tekstin venyessä päätin tiivistää. Yksinkertaistan siis tietoisesti, mutta koen ettei tämä yksinkertaistus vääristä tekstin ydintä. Kontekstin osittainen poistaminen saa polttoaineen ostajat vain näyttämään siltä kuin he olisivat tyhmempiä kuin he todellisuudessa ovat.

Yksi vastaus artikkeliiin “Uraani osa 5. Re- ja destocking

  1. Mikko. Lisää. Lisää. Lisää. Kovaa teksiä. Itse mukana keississä isolla sydämmellä (ja mukavalla positiolla). Tullu luettua useampaan kertaan blogia ihan vain sen takia että täällä avataan aivan uudella tavalla ”mitä tapahtuukaan” se tukee suuresti omia tutkintoja ja ajatuksia.

    -Terveisin 25 vee sähkönkuluttaja.

    Ps. Jos sua kiinnostaa kirjottaa enemmän kaikki tulee luettua. (Tätä toivon)

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s