Kiina ei osta Afrikan uraanijunioreita

Uraani osa 4. Kiina ja ydinvoima on konteksti tälle tekstille ja suosittelen sen lukemista ennen tätä tekstiä. Sijoittajan kannalta uskon tämän tekstin olevan tärkeämpi. Tämä on niin tärkeä teksti ettei siinä ole kuvia…

Geopolitiikka ja energia

Energia on supervalloille kriittistä. Kiina ei voi kasvattaa agressiivisesti ydinvoimaansa ja tehdä siitä vientituotetta (ja geopoliittista asetta), mutta olla uraaniköyhänä maana täysin riippuvainen Venäjästä ja Kazakstanista uraanin saannin kannalta.

Kiina tarvitsee omaa tuotantoa ja suuret inventaariot. Tämä on ainut tapa miten Kiina voi rationalisoida satojen miljardien investoinnit ydinvoimahankkeeseensa.

Venäjän valtapiirin ulkopuolelta uraania saa Australiasta ja Kanadasta, jotka eivät anna Kiinan omistaa kaivoksia ja ovat erittäin epäluotettavia mm. luvituksen suhteen (i.e. Kiina ei voi jättää tulevaisuuttaan sen varaan luvittaako Australia tai Kanada kaivoksia, joita ei ole piiiiitkään aikaan luvitettu).

Jäljelle jää Niger ja Namibia (ja joukko muita vähemmän merkityksellisiä Afrikan maita). Kiina voi omistaa kaivoksia Nigerissä ja Namibiassa ja omistaakin jo useita.

Tämän lisäksi maailmassa ei ole montaa luvitettua kaivosprojektia ja niistä lähes jokainen sijaitsee Afrikassa. Maailma tarvitsee lisää uraania ja vaikka Afrikan uraaniprojektit eivät ole tuotantokustannuksiltaan edullisimpia, ne on luvitettuja ja ne voidaan käynnistää. Tämä on realiteetti, jota ei voi ohittaa, kun uraaniprojekteja vertailee.

Ohittaa ei voi myöskään sitä, että vaikka kustannuksilla on väliä, ydinvoimalle polttoaineen (uraanin) hinta sähkön hinnasta on vain noin 6-8% (hiilivoimalle ja maakaasulle polttoaine on >80% sähkön hinnasta). Hankkimalla resursseja Afrikasta Kiinan kaltainen ostaja maksaa hiukan enemmän uraanista, mutta saa tuotannon hallintaansa.

Kiina tarvitsee mielestäni 20-luvun loppupuoliskolla 20-30Mlbs pa omaa tuotantoa Afrikasta. Loput Kiina voi ostaa markkinoilta, koska Kiina pitää 7 vuoden kulutusta vastaavan määrän inventaariossa. Jos Kiina maksaa keskimäärin 20$/lb enemmän Afrikan uraanista, tarkoittaa tämä noin $400-600milj. pa.

Kontekstina Suomen maataloustuet olivat lähes 400milj€ 2018. Tämä oli vain Suomen valtion suora maataloustuki, jonka lisäksi EU-tason tukea maksettiin lisää. Onko tämä ekonomista? Ei varmasti, mutta ymmärrän ajattelun maataloustukien taustalla.

Onko sama summa paljon Kiinalle siitä että sen energiapolitiikka on itsenäistä ja muista riippumatonta? Ei. Tämän lisäksi, kun Kiinan kulutus kasvaa, tarvitsee maailma väistämättä nämä samat Afrikan resurssit linjoille, joten voisin myös sanoa että riippumatta siitä, omistaako Kiina Afrikan varaintoja, se joutuu maksamaan enemmän uraanistaan. Kyse on vain siitä omistaako Kiina vai joku muu tämän tuotannon.

Toinen tapa hahmottaa tilannetta on se, että jos Kiina haluaa ostaa kaikki Afrikan luvitetut projektit (Oranon Imourarenia lukuunottamatta), se joutuu investoimaan $5-7 miljardia. Tämä summa sisältää 5-10 kertaisen preemion kaivosyhtiöistä ja kaivosten rakentamisen. Kontekstina Helsinki-Tallinna tunnelin hinta olisi $17 miljardia.

Tämä investointi mahdollistaisi sen että Kiina tuottaisi 25Mlbs nykyistä enemmän Afrikasta ja voisi tuottaa noin 35Mlbs yhteensä Afrikan kaivoksistaan. Tämä tuotanto yhdistettynä Kiinan inventaariopolitiikkaan tekisi Kiinasta käytännössä täysin riippumattoman muista seuraavan 20 vuoden ajaksi.

Viime uraanisykli ja Afrikan megadiilit

2007 Ranskalainen Areva osti UraMin.lta Trekkopje projektin Namibiasta $2,5 miljardin hinnalla.

2010 Kiina (CNNC) osti 37,2% osuuden pienehköstä Azelikin (Niger) kaivosprojektista $53,3 miljoonalla. Tämä ostos jäi kuitenkin heti varjoon kun pari kuukautta myöhemmin kiinalaiset ostivat Namibian Husab kaivosprojektin $2,1 miljardin hinnalla.

Rosatom osti 2012 Extract Resourcen Mkuju-River hankkeen Tansaniasta $1,15 miljardin hinnalla. Alunperin hinta oli 1,6 miljardia, mutta Fukushiman onnettomuuden jälkeen Rosatom alensi Mkujusta tarjoamaansa hintaa.

Resurssien puolesta Trekkopje oli 100-150Mlbs 0,014% malmipitoisuudella. Husab on valtava, yli 300Mlbs projekti, mutta kuten Trekkopje (ja kaikki muut Namibian resurssit) erittäin alhaisen malmipitoisuuden esiintymä.

Rosatomin ostama Mkuju-River on resurssien puolesta myös 100-150Mlbs tasolla ja alhaisella malmipitoisuudella, mutta se on ISR-projekti eli tuotantokustannusten puolesta Mkuju lienee kilpailukykyinen.

Yksinkään näistä projekteista ei ollut operoiva kaivos.

Vertailuksi oleellisimmat tämän hetken luvitetut Afrikan projektit.

  • Namibia Bannermanin (markkina-arvo $35milj.) Etango resurssit>250Mlbs
  • Namibia Forsys ($17milj.) Norasa resurssit 180Mlbs
  • GoviEx ($50milj.) Niger Madaouela ja Zambia Mutanga resurssit yhteensä >200Mlbs
  • Niger Global Atomic ($50milj.) DASA resurssit >200Mlbs (päivitetty arvio tulossa 2019)

Tämä ei ole todellakaan mikään kattava vertailu, sillä kaivokset vaativat hyvin erikokoisia investointeja, tuotantokulut eroavat merkittävästi projektista projektiin, yms. mutta antaa jotain käsitystä siitä, miten paljon viime syklissä esiintymistä maksettiin ja miten ”halpoja” luvitetut projektit tällä hetkellä ovat.

Sidenote: Miksi ostajat eivät ostaisi esiintymiä nyt? Johto ja omistajat pystyvät blokkaamaan ostot ja kukaan ei ole myymässä lähelläkään näitä hintoja.

Kiina mokasi

Totesin jo että Kiina osti 2010 Azelikin ja Husabin. Husabin rakentamiseen kului $2 miljardia eli koko projektin hinta oli >$4 miljardia!

Husab myytiin kiinalaisille erittäin yksinkertaisena kaivoshankkeena. CNNC oli absurdin ylimielinen ja irtisanoi kaikki projektin geoligit ja kaivosinsinöörit ja toi Kiinasta ydinvoimainsinöörin johtamaan projektia. Tämän jälkeen kaikki meni päin persettä.

Husabin oli tarkoitus tuottaa lähes 15Mlbs uraania vuodessa. Nyt 9 vuotta myöhemmin Husab on hädin tuskin 5Mlbs tuotannossa ja pääsee tuskin koskaan yli 7Mlbs vuotuisen tuotannon.

Koko kaivos rakennettiin epäonnistuneesti. Mylly on liian pieni, jne.

Azelik oli myös totaalinen epäonnistuminen.

Fakta on se että uraanin louhuminen ei ole helppoa ja harvalla yrityksellä on oikeasti teknistä osaamista operoida uraanikaivosta.

Kiinalaiset epäonnistuivat. Tällä hetkellä kiinalaiset ovat ostamassa Rössing kaivosta Namibiasta. Rössing on toiminut kymmeniä vuosia ja on Rio Tinton operoima kaivos, joka on tarkoitus sulkea 2025. Rössingin ostoon on yksi selkeä syy. Kiinalaisten täytyy hankkia teknistä osaamista ja Rössing tarjoaa kiinalaisille mahdollisuuden ostaa erinomaisesti operoitu kaivos Namibiasta ja hankkia samalla tekninen tiimin, jota voi hyödyntää mm. Husabin kaivoksella.

Arvailuani..

Uskoisin, että CNNC on antanut kaivosdivisioonalleen tiukkaa noottia. He tekivät epäonnistuneita miljardi hankintoja, eivätkä ole päässeet lähellekään tavoitteitaan. Uskon että kaivosdivisioona ei saa tehdä Rössingiä (tai muiden jo menestyksekkäästi operoitujen kaivosten ohella) yritysostoja.

Kiinalaiset olivat kuitenkin vahingossa onnekkaita

Fukushima tiputti 2011 kaikki Japanin >40 reaktoria linjoilta. Tämä yhdistettynä Kazakstanin hurjaan tuotannon kasvuun, loi markkinoille merkittävän ylituotannon, jonka Kiina osti. Kiina osti viimeisen 7-8 vuoden aikana lähes kaiken globaalista ylituotannosta ja kasvatti inventaarionsa 40-50Mlbs tasosta nykyiseen 250-400Mlbs tasoon.

Fukushiman jälkeen Kiina myös lopetti uusien reaktoreiden luvitukseen pariksi vuodeksi ja 2016-2018 toinen katko luvituksiin tuli kun Kiina kehitti Hualong-1 reaktoreitaan, eikä halunnut luvittaa uusia reaktoreita ennen kuin sillä oli oma kotimainen malli.

Ennen viime uraanisykliä CNNCllä oli tehtävä, mahdollistaa Kiinan valtion kunnianhimoinen ydinvoiman kasvatushanke. Kiina tarvitsee myös merkittävät inventaariot (7 vuoden kulutusta vastaavan määrän) ja Kiinalla ei ollut juuri yhtään inventaarioita. Kun CNNC on katsonut maailmaa 2010 se näki tilanteen, jossa ostettavia projekteja ei ollut montaa ja Areva oli ostoksilla Namibiassa. Myös Rosatom oli liikkeellä ja CNNClle tuli kiire.

Verrataan tilannetta nykyiseen. Ylläolevien tekijöiden takia CNNC pystyi, virheistään huolimatta, kasvattamaan inventaarioita nopeammin kuin he luultavasti olettivat ja rakentamaan merkittävän puskurin. Samalla Kiinan ydinvoimahanke eteni hitaammin Fukushiman ja Hualong-1 kehityksen takia.

Tällä hetkellä CNNCn ei tarvitse hötkyillä.

Markkinoilta puuttuu myös muut ostajat. Rosatom ei ole onnistunut Mkuju-Riverin starttaamisessa. Arevan tase on kuralla ja sillä on jo Nigerissä Imouraren (>600Mlbs) ja Trekkopje (yhä kehittämätön) Namibiassa. Intia ei ole mielestäni vielä pisteessä, jossa se voisi olla ostaja (vaikka myös sillä on merkittäviä ydinvoiman kasvusuunnitelmia) ja Saudi-Arabia on skaalannut ydinvoima ohjelmaansa pienemmäksi.

Oma hypoteesini on, että kiinalaiset tarvitsevät Afrikan projekteja. Ne ovat välttämättömiä Kiinalle. Mutta CNNCllä on tällä kertaa aikaa ja pelivaraa. Se on myös oppinut virheistään. Luulen että näemme 20-luvulla CNNCn ostamassa useita Afrikan kaivoksia, mutta vain sellaisia, jotka on rakennettu ja joita on operoitu muutaman vuoden ajan onnistuneesti.

Näemme seuraavien vuosien aikana merkittävän uraanin hinnan nousun. Jokainen Afrikan projekti, joka voidaan rahoittaa, rahoitetaan (DASA, Madueola, Etango(?)). Niiden arvo nousee merkittävästi markkinoiden odottaessa samanlaisia isoja ostoja, joita näimme viime syklissä. Mutta ostot eivät materialisoidu syklin huipulla vaan useampi vuosi syklin jälkeen kun kurssit ovat jälleen maassa.

Ja Kiina ostaa projektit alle kaivosten rakennuskulujen.

Disclaimer

Uraani salkustani >50% on Afrikan projekteihin sijoitettuna. Uskon niiden tarjoavan uskomattoman vivutetun mahdollisuuden hyötyä uraanin noususta. Olin kuitenkin alunperin täysin sitä mieltä, että voin istua ja odottaa yritysostoja. Olen muuttanut ajatteluani ja avannut tässä tekstissä miksi näin on.

En kuitenkaan usko että yleiset markkinat tulevat päätymään samaan johtopäätökseen. Vaikka olen muuttanut ajatteluani, en tule muuttamaan allokaatiotani.

Clickbait otsikkoni on tietoisesti harhaanjohtava, mutta nyt ymmärrät mitä hain sillä takaa. Silti pahoittelen otsikointia, se vain viihdytti minua ja otsikoiden keksiminen on vaikeaa ;P

Uraani osa 4. Kiina ja ydinvoima

Energia on modernin yhteiskunnan kulmakivi. Silti vain noin 20% käyttämästämme energiasta on sähköä (esimerkiksi autot, laivat, jne toimivat öljyllä).

1 kiina

Energian globaalin kulutuksen on arvioitu nousevan 60% 2040 mennessä. Sähkön kulutus tulee nousemaan radikaalisti tätä nopeammin mm. liikenteen siirtyessä polttomoottoreista sähköautoihin.

Kiina on johtava maa tässä muutoksessa. Kiinassa myydään maailman eniten sähköbusseja ja -autoja. Myös Kiinan valtio on motivoitunut saamaan liikenne sähköistymään, ei jääkarhujen suojelemiseksi, vaan ilmanlaadun parantamiseksi.

Kiina Ev

Sähköistymisen rinnalla Kiina on yhä modernisoituva maa, jonka energiankulutus/ henkilö on selvästi länsimaita alempi.

2 kiina

3 Kiina CIA world fact book

Tällä hetkellä Kiinan sähköntuotanto on lähinnä riippuvainen hiilestä, mutta Kiinalla on massiivisia tuuli-, aurinko- ja ydinvoima hankkeita meneillään.

4 kiina

Kiinan tavoite on muuttaa energia mixiään ja nostaen ydinvoiman osuus nykyisestä 4% tasosta yli 20 prosenttiin. Ydinvoima-ohjelman ytimessä on Kiinalainen Hualong-1 reaktori, jonka hinta-arvio on noin $2,5 miljardia per 1GW.

Kiinassa ydinvoima on vesivoiman (ja hiilen) jälkeen edullisin energian muoto.

Sidenote: MITn tutkimusten mukaan 3 suurinta syytä, miksi ydinvoiman rakentaminen on niin kallista ovat kaikki rakennusteknisiä. Tutkimukseen pääsee tästä. Kun ydinvoimaa on rakennettu ”sarjatuotantona” kuten Ranskassa ja Etelä-Koreassa, on saavutettu todella merkittäviä kustannussäästöjä.

Mikroreaktoreissa on näytetty hyvin vahvasti että ensimmäisen ja 16. reaktorin hintaero on 65% tuntumassa.

 

Kiina on ilmoittanut rakentavansa 20-luvulla 6-8 reaktoria vuosittain. Tämä vähentäisi 13,8-18,4 miljoonaa tonnia hiilen tarvetta vuodessa.

Kiina ydin

Voisin tähän väliin mainita sen, että löydät paljon tekstejä 2017-2018 siitä, kuinka Kiina ei ole luvittanut uusia reaktoreita ja kuinka Kiina on menettänyt ruokahalunsa, kuten tämä ”Why is China losing interest in nuclear power?”. Nämä ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, kuinka huonoa due diligenceä lehdistö tekee. Kiina ilmaisi kehittävänsä omaa reaktoriaan ja ettei se ole alentanut ydinvoimalle laitettuja tavoitteita. 2019 alussa Kiina aloitti jälleen luvittamaan uusia reaktoreja, juuri Hualong-1 reaktoreja, mm. rakennettuaan vuosia jättimäistä tehdasta Shanghain lähelle, joka pystyy valmistamaan osat 6 reaktoriin per vuosi.

Ydinvoima vientiteollisuutena ja geopoliittisena työkaluna

Saksa ja Ukraina ovat erittäin riippuvaisia Venäjän maakaasusta ja Venäjä on käyttänyt tätä geopolitiikassa työkaluna. On vaikea olla tiukka maan kanssa, joka voi katkaista sähköt ja estää ihmisiä nauttimasta Temptation Islandia iltaisin.

Mutta aivan liian vähän on uutisoitu siitä, kuinka Rosatom ja Uranium1 ovat Putinin ohjauksella alkaneet luomaan ydinvoimasta merkittävän vientiteollisuuden. Rosatom usein pitkälti rahoittaa reaktoreiden rakentamisen, operoi niitä ensimmäiset vuodet ja toimittaa niihin polttoainesauvat. Tämä viimeinen kohta on oleellinen, koska vain muutamalla toimijalla maailmassa on kykyä rikastuttaa uraania ja valmistaa polttoainesauvoja.

Venäjä on hitaasti rakentamassa itsestään merkittävää energiasupervaltaa, joka pystyy dominoimaan kehittyvien maiden energianverkkoa.

Kiina on ottanut Venäjästä mallia ja mm. New York Timesissä oli viikko sitten teksti siitä, kuin 20-luvulla Kiina on suunnitellut rakentavansa 30 reaktoria one belt one road projektin osana Etelä-Aasiaan ja Afrikkaan (mutta myös Iso-Britaniaan ja Argentiinaan).

Kvalitatiivisesta kvantatiiviseen

Rakastan numeroita, sillä ne konkretisoivat tällaiset tarina. Hualong-1 reaktori käyttää noin 0,55Mlbs uraania/ vuosi. Reaktorin käynnistäminen vaatii välittömästi 1,6Mlbs uraania (first fuel load) ja Kiina toimii noin 7-10 vuoden inventaarion pohjalta, eli jokaista reaktoria varten Kiina tarvitsee 3,85Mlbs uraania inventaarioon.

Jos Kiina rakentaa 30 reaktoria vientiteollisuuteen ja tulee toimittamaan niihin polttoaineet tarvitsee Kiina 16,5Mlbs uraania/ vuosi + 50Mlbs reaktoreiden käynnistämiseen ja noin 100Mlbs inventaarioita.

Kiinan inventaariot ovat tällä hetkellä maksimissaan 440Mlbs. Tämä arvio on korkein mitä markkinoilta löytyy ja arvion tekijöidenkin mukaan tietoisesti erittäin konservatiivinen. Todennäköisempi inventaarioiden taso lienee 250-400Mlbs. (Tarkkaa arviota ei ole, koska Kiinan uraani-inventaariot ovat valtion salaisuus.)

Käyttäen näitä lukuja perustuksena pääsemme suurin piirtein tällaiseen skenaarioon:

Kiinan uraanin kysyntä
Tämä laskelma sisältää One Belt One Road reaktoreita. Olettaisin tämän oikeassa maailmassa menevän yläkanttiin rakennetun kapasiteetin puolesta, mutta toisaalta olettaisin että todelliset inventaario-ostot ylittävät tässä kaavaillun 200Mlbs isolla marginaalilla.

Kiina tarvitsee yli 1000Mlbs uraania seuraavan 15 vuoden aikana. Eli miltei 75Mlbs pa.

Kontekstina tälle, maailma käyttää tällä hetkellä noin 185Mlbs uraania/ vuosi, josta Kiinan kulutus on ollut noin 24Mlbs.

Käytän pitkää horisonttia, koska Kiina pelaa pitkää peliä ja koska uraanissa puhumme koiran vuosista. Ison kaivoksen rakentamiseen menee vuosia ja uraanin jalostaminen polttoaineeksi tämän 18-24kk. Kiinan jättimäinen inventaario on todistusaineistoa siitä, että ostot ja ”security of supply” täytyy taata vuosia ennen tarvetta.

Kiina on ilmaissut pyrkivänsä tuottamaan 1/3 osan kulutuksestaan kotimaisin lähtein. Koska Kiina on uraaniköyhä ja koska yrityksistään huolimatta Kiina on epäonnistunut kasvattamaan uraanin tuotantoa, en näe kuinka tämä on mahdollista, mutta oletetaan että Kiina onnistuu tässä. Kiina tuottaisi silloin 14,6Mlbs pa uraania (1/3 kulutuksesta, ei sisällä inventaario ostoja, yms.).

Tämän lisäksi Kiinan täytyy saada 58Mlbs pa muista lähteistä.

Mistä Kiina saa uraania?

Kazakstan on maailman suurin uraanin tuottaja. Kazakstan on tiukasti Venäjän valtapiirissä ja Kiina, vaikka se onkin agressiivisesti ostanut uraania inventaarioihinsa Kazakstanista, ei voi olla riippuvainen Kazakstanista ja Venäjästä.

Muualta maailmasta voi ostaa uraania, mutta Kiina ei voi omistaa uraanikaivoksia suoraan Kanadassa tai Australiassa.

Afrikka tai oikeammin Niger ja Namibia ovat ne kaksi maata maailmassa, jotka tuottavat Venäjän, Kazakstanin, Australian ja Kanadan ohella merkittävästi uraania ja ainoat maat merkitykselliset maat, joista Kiina voi suoraan omistaa kaivoksia.

Tämä, kaivosten omistajuus, on erittäin tärkeä kulmakivi Kiinan energiapolitiikan ja geopoliittisten tavoitteiden takia.

Kiinan avoin tavoite onkin omistaa suoraan (tai merkittävän joint venturen kautta) 1/3 osa tai enemmän kulutuksestaan.

Onko ydinvoima kasvussa?

Rehellisesti, riippuu Kiinasta. Uraanin hinta nousee, riippumatta siitä onko ydinvoima kasvava sektori vai ei. Fundamentit pakottavat uraanin hinnan nousuun (osa 1.). Mutta jotta voimme nähdä, todella hypevetoisen noususyklin, Kiina on kriittinen osa narratiivia.

Mutta vaikka Kiinassa nähtäisiin taantuma, on vaikea nähdä Kiinan hylkäävän ydinvoiman. Kiinalaiset pystyvät hallitsemaan koko arvoketjun, käyttämään ydinvoimaa geopolitiikan työkaluna ja se on edullinen energian tuotantomuoto maassa, jonka sähkön kulutus nousee huimaa vauhtia.

Jos Kiina kasvattaa ydinvoimaa ilmoittamallaan tavalla, maailma tarvitsee 20-luvun loppuun mennessä jokaisen globaalisti luvitetun projektin tuotantoon, senkin jälkeen kun kaikki care&maintenance uraanikaivokset on avattu ja Kazatompromin on nostanut tuotantonsa (teoreettiseen) maksimiinsa eli 28,000tU pa.